Olen ollut tosiaan kesälomalla nyt koko kesäkuun ja jatkan lomailua vielä heinäkuun, tosin se on palkatonta, mutta oman hyvinvointini takia, ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin levätä, että syksyllä jaksaa taas tehdä töitä.
Teimme pari viikkoa sitten kesälomareissun Lappiin, kun Aleksi jäi myös juhannukselta kesälomalle. Matkan suunnittelu on nykyään hyvin erialaista, sillä oma vointi pitää ottaa huomioon niin suunnittelussa, kuin myös reissussa tien päällä. Aiemmin saatoimme juosta paikasta toiseen ja nähdä niin paljon kuin oli mahdollista, mutta tänä ja viime kesänä minun sairastumisen myötä loma suunnitelmat menivät kokonaan uusiksi.
Aluksi, kun aloimme suunnitella reissua Lappiin, mietimme myös Norjassa käymistä. Tein jo suunnitelmat, missä jokaisessa pysähdyksessä vietettäisiin maksimissaan yksi yö, jotta ehtisimme nähdä kaiken viikossa. Sitten piti pysähtyä. Jaksanko todella tehdä tuollaisen reissun ja olisiko se lopulta enemmän uuvuttava kuin palauttava, sillä tällä hetkellä tarvitsen nimenomaan palautua. Samalla kun ymmärsin, ettei voimavarat riitä reissuun Norjan puolelle, minut valtasi suuri pettymys. Miksi en voi jaksaa? Olisi niin hienoa nähdä ensimmäistä kertaa Norja. Kaikki ne upeat vuoret. Ehkä jaksankin, jos vain mennään niin selviän paikka päällä seisten…
Onneksi Aleksi katkaisi tämän ajattelun ja totesi, että tehdään mieluummin reissu, jossa ollaan aina muutama yö yhdessä kohteessa, näin voi aina rauhoittua paikalleen ja käydä näkemässä ja tekemässä se mitä jaksetaan. ”Kyllä sinne Norjaan päästään Saara myöhemminkin.”
Vielä meno matkalla pohjoiseen minua harmitti, että emme kävisi Norjassa. Mutta heti kun pääsimme kohteeseen Ylläkselle ja mökille tiesin, että tämä oli oikea valinta. Olla lomalla rauhassa. Tehdä asioita, mutta myös levätä. Niinpä olimme muutaman yön Ylläksellä, yhden yö teltassa Kilpisjärvellä (tää paikka oli niin upea!) sekä muutaman yön mökissä Muonion ja Kittilän rajalla. Ja reissu oli ihana. Se palautti, mutta tehtiin ja nähtiin juuri sopivasti.
Viimeinen mökki oli vielä aivan metsän keskellä ja siitäkin minä meinasin saada stressin, eihän me täällä voida tehdä mitään tai lähteä pyöräilemään yms. Onneksi ei voitu. Oli ihana vain OLLA! Sillä se on minulle edelleen vaikeaa, olla vaan ja nauttia. Levätä, samalla huomaan miten kroppa ja mieli sitä vaatii, mutta samalla sitä haluaa nähdä kokea olla ja mennä. Mutta samalla yritän muistuttaa itselleni, että kyllä sitä ehtii. Ja olla armollinen, olen sairas ja se vaatii huomion. Ja levon.
Ja onneksi vaatii. Sillä ilman uupumusta ja masennusta, en olisi ikinä tajunnut hidastaa vauhtia.
Onko muilla vaikea levätä ja palautua lomalla? Vai tuntuuko, että pitäisi mennä, tehdä ja nauttia kesästä? Tai tuntuuko, että jää jotain kokematta, jää paitsi jos ei mene?
Minulla on ainakin kaikkia näitä tunteita. Ja varsinkin kesällä huomaan miten on vaikeampi olla oman uupumuksen, masennuksen ja ahdistuksen kanssa, kun näkee miten muut menevät ja tulevat ja huomaan sen eron omien voimavarojen ja toisten välillä.
Ihan ahistuspäissään
Saakku
AHISTUS PÄISSÄÄN 